Päiväkirja 2013

Kesä! Ja teatteri Pensaan 11. kesäkiertue! Tällä kertaa karavaanimme starttaa Tampereelta, johon tämän vuotinen porukkamme kokoontuu, lyö kimpsut ja kampsut yhteen ja huristaa kohti tuttuja ja uusia katsojia, joita kiertue tuo tullessaan. Tällä kertaa ohjelmistossa on improteatteria lapsille (Tarinatuokio) ja vähän aikuisemmillekin (Yleisön armoilla), mukana on vanhoista pensaslaisista Mari Pöllänen, Malla Riionheimo, Rosa-Maria Perä ja Juhani Valkama ja uutena kasvona Olli Haataja Nätyltä.

pe 5. 7.

Ensimmäisenä kiertuepäivänä otetaan kokka kohti Vilppulaa ja Katajamäkeä, jossa esitämme Yleisön armoilla. Katajamäelle on ilo tulla, ja paikallinen yhteisö ottaa meidät syli avoinna vastaan. Aikomus on esiintyä ulkosalla, mutta uhkaavat tummat pilvet ajavat meidät viime hetkellä sisätiloihin, riihen suojaan, mikä osoittautuukin hyväksi ratkaisuksi, sillä pian rovahtaa kunnon kesäsade riihen kattoa ravisuttelemaan. Sisällä tunnelma on kuitenkin lämminhenkinen ja rento, yleisöäkin on sateesta huolimatta paikalla juuri sopivasti istumapaikat täyttämään. Kiertueen ensimmäinen esitys on irtonainen ja iloinen, esiintyjät nauttivat ja yleisöllä tuntuu olevan hauskaa. Lavalla nähdään mm. tunteellinen tarkkaaja ja vuoden myöhässä töistä ollut kauneussalongin pitäjä ja kuullaan kuumasta rakkaudesta kertova tango. Esityksen jälkeen pääsemme savusaunan löylyihin ja osa porukasta käveleskelee vielä metsäpolun halki järven rantaan uimaan. Sitten onkin aika jo kiivetä aitan ylisille ja nukkumaan. Päivän aikana päissämme soivat seuraavat kappaleet: J. Karjalaisen Villejä lupiineja, Anssi Kelan Nummela, Arttu Wiskarin Mökkitie, Timo Turusen Pieni rakas ystäväin sekä Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen. Kertokoot ne kiertueen ekan päivän fiiliksistä omaa tarinaansa.

la 6.7.

Aamulla nautitaan Katajamäessä vielä maittava aamiainen ja sitten tien päälle kohti Simoa. Edessä taitaa olla kiertueen pisin ajo, Vilppulasta Lappiin. Kiitos Katajamäki vieraanvaraisuudesta ja sydämellisestä tunnelmasta, toivottavasti näemme taas ensi vuonna!

Lauantaina maisemat vaihtuu ja tie juoksee renkaiden alla aamuyhdeksästä iltapäiville asti, kunnes saavumme Simoon ja Kalasataman perinteiseen rantailtaan. Aurinko hellii, iskelmät soivat ja ranta vilisee ihmisiä. Meillä on roudauksen puolesta vähätöisin esitys toistaiseksi: katsomo on jo valmiina paikoillaan ja lavalla on pianokin, jota saa lainata, joten ei muuta kun lauteille. Yleisön armoilla –esityksessä on pieniä ääniongelmia, kun esiintymispaikka on keskellä tapahtuman vilinää, mutta ne voitetaan mikrofonin ja rempseän asenteen voimin. Ensi- ja viimeisen esityksensä saavat esim. Citymarket-laulu sekä laulu kuumasta kesäpäivästä ja Rosa ja Malla kertovat tapahtumarikkaasta Tallinnan matkastaan, jota vastaanottamassa oli mm. pääministeri Katainen. Esityksen jälkeen majoitumme vanhaan tunnelmalliseen koulurakennukseen, jossa jaksamme hetken aikaa yhdessä laulella ja soitella, kunnes uni vie mennessään. Päivän aikana ehtii päässä soida ainakin seuraavat laulut: Kari Tapion Hiljaisin siivin, Hiljainen tienoo, Nocturne sekä Totuuden henki –virsi.

su. 7.7.

Auto starttaa sunnuntaiaamuna reippaasti jo klo 6.30, kun jatkamme matkaa kauemmas pohjoiseen. Näkemiin Simo, terve Kittilä! Noin neljän tunnin ajo hurahtaa yllättävän nopeasti eilispäivän maratonajoon verrattuna, pari poroa jolkottelee tiellä vastaan ja pian löydämme itsemme keskeltä Kittilän kirkonkylän markkinoita. Punaisen ristin teltan ystävälliset leidit pyöräyttävät meille kahvit ja letut ja niiden voimalla pystytämme Tarinatuokion estradin ja katsomon. Markkinoilla on paljon vilinää ja tapahtumaa samaan aikaan ja yleisömäärä ei tällä kertaa ole suuren suuri, mutta joitakin kiinnostuneita paikalle saapuu ja he saavat nähdä muun muassa, miten Eila-rouva ja ritarihämähäkki ystävystyvät ja miten sujuu Marin ja Ollin esittämän pariskunnan sienestysreissu. Paikalla olevat lapset tuntuvat olevan kiinnostuneita ja aktiivisia ja heillä riittää kerrottavaa myös omasta takaa.

Tarinatuokion jälkeen syömme markkinoilla salaattilounaat ja savuporohampurilaiset ja sitten valmistaudumme Yleisön armoilla –vetoon. Jäätelölaulumme houkuttelemana yleisöä valuu paikalle koko esityksen ajan tasaisesti ja lopussa porukkaa on jo melkein koko katsomollinen. Keikan meininki paranee jatkuvasti: tunteellinen eläintenhoitaja kirvoittaa yleisöstä röhönaurut ja lopun nais-palkka-armeijasta kertova laulu kruunaa shown. Vielä esityksen jälkeisellä kauppareissullakin yleisössä ollut nainen tulee meitä hymyillen kiittämään. Kiitoksia meiltäkin, Kittilän markkinaväki, oli mukavaa. Nyt on kiertue avattu toden teolla emmekä vielä malta lähteä Lapin perukoilta. Ylihuomenna esitykset jatkuvat, mutta nyt vedetään päivä henkeä Levin mökillä ja nautitaan kauniista, vaikkakin lyhyestä Lapin kesästä. Sunnuntain aikana päässä soi Haloo Helsingin Maailma on meitä varten, Soul Captain Bandin Aseistariisumistyyli, Kaija Koon Minun tuulessani soi, Robinin Puuttuva palanen (jota Kittilän markkinoiden karaoketeltassa antaumuksella tulkittiin) sekä Queenin Bohemian Rhapsody, jota itse lauloimme sekä keikkojen välissä että autossa matkalla mökille. Hyvä fiilis tähän astisesta, mutta paljon on vielä edessä. Tämän kirjoitti Juhani ja tästä jatkaa Rosa.

9.7.
Tervehdys Muonio! Tämä on toistaiseksi pohjoisin kolkka kiertueemme aikana. Päivä on alkanut erittäin sateisena ja herätys ollut aivan liian aikainen. Nautimme lounaan terveyskeskuksessa, jossa lyhyt keskustelu erään lääkärin kanssa asetti meidät oikeaan kohtaan kartalle:
Lääkäri: Mistäs te olette tulossa?
Pensas: Noo… alunperin Helsingistä ja Tampereelta.
Lääkäri: Ah, Tampereelta. Se on melkein Eurooppaa.
Ajamme Muonion kotiseutumuseon pihaan edelleen ryytyneinä, kun meitä vastaan juoksee kaksi ihanaa nuortanaista, jotka paljastuvat kotiseutumuseon työntekijöiksi. Tämä lämmin vastaanotto, muuttaa auton sisällä vallinneen hieman tuhnuisen tunnelman suorastaan aurinkoiseksi. Kylmyys taittuu lopullisesti kun kotiseutumuseon pihaan rynnistää kolmisenkymmentä innokasta pientä muoniolaista. Yhteinen tuokiomme lasten kanssa on riemukas, kun jännitämme miten kaksi hieman erikoista poliisia saavat kiinni pahamaineisen peukkuvarkaan, tulivuoressa. Reppureissaaja Riitan ja Henkilön tapaaminen Meksiko cityssä saa outoja juonenkäänteitä kun Henkilö jää kiinni vuoreen (LUE: aitan nurkkaan). Esitys on muistuttaa taas jälleen kerran miksi tätä työtä tehdään! Ennen lähtöä jäämme suustamme kiinni Bernt Gieseking kanssa. Hän on saksalainen kirjailija, joka tällä kertaa on tekemässä juttua lastenkanavalle Saksaan. On hauska kuulla miten saksalainen katselee suomalaista mielenmaisemaa. Bernt on innoissaan mm. heijastimista sekä teleskooppimakkaratikusta. Viihdytämme häntä kertomalla kuinka Valtio lähetti hyvää hyvyyttään äitiyspakkauksen englannin kuninkaallisille tietämättä synnyttävänsä skandaalin, kun kuninkaalliset löysivät laatikosta kondomin. Sovimme tapaavamme hänet vielä Helsingissä ja jatkavamme yhteistyötä myöhemmin. Katselemme bussin takaikkunasta kuinka Muonion Kotiseutu museon ihanat oppaat ja Bernt vilkuttavat hyvästejä kun suuntamme kohti yöpaikkaamme Loma-Vienosta.

10.7.
Heräämme seitsemältä aamulla ja suuntaamme kohti Rovaniemeä. Huomaamme että paikallislehti on huomioinut vierailumme kun pysähdymme aamukahvilla Seo:lla. Napapiirin päiväkodin saliin on kerääntynyt n.100 lasta pienimmät tuijottavat suu auki meidän omituista käyttäytymistä. Joukkoon on löytänyt muutama Ollin sukulainenkin. Yleisö ei kaipaile turhia lämmittelyjä sillä osallistujia ja ehdotuksia on enemmän kuin ehdimme poimia. Meno on kerta kaikkiaan hurja. Tänään lavalla nähdään mm. Pesäpalloilija nimeltään Pesäpallo sekä Kiinalainen Lohikäärme, joka haluaisi oppia syöksemään tulta. Äkillinen hiljaisuus laskeutuu saliin, kun Aatu ja Otto koreografisoivat kahden henkilön tanssin avaruudessa. Tämä kolahtaa erityisesti pienimpiin, ainakin ilmeistä päätellen. Kun ohitamme Santa Parkin ja katselemme paikallislehden kuvaa Olli huomaa että Juhanin kuva kohdalle voisi sopia myös alateksti: ”Syvästi vastuunsa tunteva selvännäkijä”.

11.7.
Heräämme Peurasuvannon lomakylästä ja olemme iki-onnellisia että tiedossa on vielä toinenkin yö Annukan ja Antin hoteissa, jotka ovat olleet erittäin vieraanvaraisia ja saaneet meidät tuntemaan itsemme enemmän kuin tervetulleiksi. Luvassa on siikaa, rautua, lohta, veneilyä, kanotoimista, saunomista ja uimista sekä hieman musisointia. Emme haluaisi viettää missään muualla mieluummin vapaapäiväämme kuin täällä Sodankylän yläpuolella Kitisen varrella. Ah!

12.7.- 16.7.

Äkkiä Peurasuvannon lomakylän pihalle nostettu katos oli täynnä rakkautta. Harvapäinen (mutta sitäkin valoisampi) yleisö pääsi todistamaan kun Muumeista tuttu Haisuli vaihtoi nimensä Tuoksuliksi ja lempijuomansa pieruleväteestä ruusuteeksi.
Haikein mielin jouduimme jättämään meitä kuin omanaan kohdelleen isäntäparin. Mutta matkaa oli jatkettava, kilometrit taitettava pakettiautomme taakse. Matkamme jatkui kohti Utsjokea.
Yhtäkkiä haikeus katosi, tai pikemminkin siirtyi syrjään lempeän auringonvalon tieltä. Koivut taittuivat vaivaiskoivuiksi paljastaen takanaan jylhän vuorimaiseman. John Lennonin Love-kappale siivitti matkaamme Lemmenjoen ohi, ja Sigur Rósin avarat äänikuvat löysivät maisemalliset vastikkeensa valoisalta tundralta. Seurueemme kuopus oli nyt nähnyt ensimmäistä kertaa todellisen Lapin.
Vuonojen ja vuorten välissä eteemme avautui kiertueemme päälaki, Utsjoki. Saimme käyttöömme Saamelaislukion, joka sisälsi musiikkiluokan, uimahallin, saunan ja puolen lapin kokoiset keittiötilat. Joku taisi tokaista: ”Ei hassumpaa.”
Seuraavana päivänä oli luvassa tuplaesiintyminen legendaarisessa jokavuotisessa Lohiriehassa. Hyväntuulinen, lämmin utsjokelaisyleisö saapui hymysuin luoksemme pienen horsmaniityn yli. Yleisö sai nähdä kuinka tukkansa polttanut nainen löysi seurakseen palomiehen, ja kuinka Utsjoki sai uuden kunnanjohtajan joka ei pyytänyt palkaksi mitään muuta kuin lempeyttä ja rakkautta. Meitä vastaanottanut iki-ihana Liisa Ahlakorpi tallensi ison osan esityksestä. Yleisöä meille siunaantui yli 100. 100 000 jos tapahtumaa kovin läheltä seuranneet mäkäräiset lasketaan mukaan.
Taas joukkoamme odotti vapaapäivä. Uimisen, saunomisen ja horsmapeltoseikkailujen jälkeen Teatteri Pensas päätti laajentaa kiertueensa kansainväliseksi, ja suuntasi pakettiautonsa nokan pohjoiseen kohti Norjaa.

Kohta pohjoinen tie kaartui koilliseen. Vaivaiskoivut kaartuivat yhä nöyremmäksi kovan luonnon edessä ja radiossa soi Beatlesin The Long and Winding Road. Jos olimme kuvitelleet että lappi oli jo antanut meille kaikkensa, olimme kovin väärässä. Vuoret kohosivat sanomattomiin korkeuksiin jättäen juurilleen ainoastaan matalan valtioita erottavan peilikirkkaan joen, jonka hienoa hiekkaa olisi voinut käyttää vaikka tiimalasissa. Aurinko langetti vuorien rinteille vuorotellen valoa ja varjoa, herättäen henkiin koko jylhän maiseman, ja lopulta myös meidät autossa istujat. Parin tunnin Norjassa ajon jälkeen palasimme saamelaiskoululle uupuneina, mutta eloa sykkivinä.
Seuraavaksi edessämme oli pitkä ajopäivä kohti etelää. Vaivaiskoivut venyivät taas suoremmiksi ja seitsemän tunnin ajomatka venyi yhdeksäksi, mutta lopulta pääsimme päämääräämme, Posion Vapaa-aikataloon, Pyrintöön.
Aamulla Juhanilla olikin vastassa suuri yllätys, nimittäin yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Päivän sankari heräsi ympärillään pomppivaan neonväriseen ilmapallomereen, lahjoihin ja lauluun. Lahjaksi Juhani sai saunamyssyn, suklaata sydänrasiassa, Musta Pekka – pelikortit ja Suomimiehen kunto-oppaan tasoittamaan suklaan turvottamaa mahaa. Näillä eväillä koko seurue jaksoikin hyvällä asenteella esittää saman päivän aikana Posiolle sekä Tarinatuokion että Yleisön armoilla!

Peurasuvannon, Utsjoen ja Posion korvamadot: Leevi & The Leavings: Nainen Toiselta Planeetalta, Virsi: Herra Kädelläsi, Leonard Cohen: Anthem, Leijonakuningas: Hakuna Ma Tata, Kari Tapio: Myrskyn Jälkeen, Janne Hurme: Kirje, Hanna Ekola: Vieläkö on Villihevosia?, Simon & Garfunkel: Sound of Silence, Juice Leskinen: Bluesia Pieksämäen Asemalla, Leonard Cohen: Dance me to the end of Love, Irwin Goodman: Lievestuoreen Liisa, Beatles: The Long and Winding Road, Elvis: Devil in Disguise, Bob Marley: One Love.

Keskiviikko 17.7
Nyt on vuorossa Mari. Aamuherätys, kamat kasaan ja nokka kohti etelää. Edessä pitkä ajo Posiolta Kontiolahteen. Sateen saattelemana aloitimme matkamme. Takana oli jo niin monta viileää päivää Lapissa, joten mielessä virisi toive josko Pohjois-Karjala tarjoaisi vihdoin hellettä tai edes lämmintä. Tällä kiertueella meillä tuntuu olevan vastoinkäymisiä pitkillä ajomatkoilla etsiessämme sopivaa ruokapaikkaa. Jo kolmannen kerran yritimme löytää tien varrelta muutakin kuin vain oransseja peukkutorneja, jotka tuntuvat olevan kuin majakat Suomi-neidon vartalolla. Lopulta toiveemme toteutui Vuokatissa ilman suurempia kiukutteluja. Ruokaa vatsaan ja matkamme taittui edelleen. Ja kuinka ollakaan kun aloimme saapua Pohjois-Karjalaan sade loppui ja aurinko pilkisteli pilvien lomitse. Kiertueella ollessa on kovin yleistä, että milloin kukakin joutuu jonkun hahmon ”valtaan”. Tällä kertaa vuorossa oli allekirjoittanut, joka muuttui lähes satavuotiaaksi ”Kertuksi”. Kertun ajellessa matka joutuikin Kontiolahdelle. Kaupan kautta Höytiäisen rannalle Varparannan leirikeskuksen idylliin. Järven rannalla sauna ja mökit. Eli illankulku oli varsin arvattava.

Torstai 18.7.
Rauhallinen herätys aaltojen lyödessä rantaan. Aurinko paistoi ja esitys vasta illalla, joten aikaa oli pienelle retkelle Kolin kansallismaisemiin. Se joka on Kolilla käynyt tietää mistä puhun, joka ei niin, mitä enää emmit, sinne jo. Illalla oli vuorossa Yleisön armoilla Kontiolahden satamassa. Koska ilma oli epävakaa ja tuulinen päädyimme esiintymään kioskin lämpimälle suljetulle terassille. Kontiolahti ei taaskaan pettänyt meitä. Yleisöä saapui mukavasti hymyssä suin ja voinen sanoa, että poistuivat vielä leveämmässä hymyssä. Tästä kertokoon todisteena, että keikan keskivaiheilla yleisöstä kuului: ”ei enää, mahaan sattuu jo nauraminen”. Mainion keikan jälkeen sai mennä hyvillä mielin saunaan ja uimaan.

Perjantai 19.7.
Viimeinen aamu Höytiäisen rannalla. Aurinko paistoi ja suunta kohti Kontiolahden satamaa ja Tarinatuokiota. Ihania lapsia ja tuttuja kasvoja edellisillan esityksestä. Hieman haikeina jätimme Kontiolahden taaksemme ja jatkoimme kohti Kiteetä. Tuttuun tapaamme ensin kauppaan ja sitten majapaikkaamme, joka tällä kertaa oli Kiteen Karjalan Helmi. Ja taas meitä hellittiin järven rannalla. Yhtään ei harmittanut se, että olimme sopineet palaveeraavamme täällä Pensaan tulevaisuuden suunnitelmista. Palaveri järven rannalla ei ahdista yhtään niin paljon kuin perinteinen kokoustila. Auringon paistaessa ja veden liplattaessa visioimista ei häirinnyt edes varsin tuttavalliset sorsat, jotka tulivat hyvinkin lähietäisyydelle. Saunan ja uinnin päälle oli mukava taasen heittäytyä unten maille valmistautumaan aamun Kiteen keikalle.

Lauantai 20.7.
Aamuherätys, kamat kasaan ja keula kohti Kiteen toria. Kiteen tori on yksi legendaarisimpia esiintymispaikkoja, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Mutta voi ei, matkalla taivas peittyi tummiin sadepilviin ja taivas repesi tasaiseen sateeseen. Mitä tapahtuu nyt, hiipi mieliimme. Varapaikkaa ei ollut, joten tuumailua autossa ja zuumailua erilaisiin vaihtoehtoihin. Päätimme kuitenkin laittaa Juhanin sähköpianoineen auton takaoven ja pressujen alle suojaan ja katsomon kasaan. Kellon lähestyessä kahtatoista alkoi ihmisiä sateenvarjoineen saapua paikalle. Mahtavaa kiteeläiset, pieni sade ei haittaa. Tosin esityksen aikana sade voimistui, mutta se ei hilpeää esitystä hidastanut. Yleisön armoilla esityksessä näimme muun muassa kolmiodraaman, joka muuttui neliödraamaksi, sekä nähtiinhän lavalla myös Lauri Tähkä. Märkinä, mutta onnellisina pakkasimme kamat kasaan ja oli aika sanoa kiitokset Kiteelle ja Pohjois-Karjalalle. Illaksi oli tarkoitus suunnata Riihimäelle. Eli matkaan hopeainen ratsumme. Matka taittui varsin leppoisasti, vaikka siirtyminen näin lähelle etelää ja koteja muistutti mieliimme, että viimeinen viikko oli alkanut. Päästyämme Riihimäelle ja Vihreään Taloon unohtui lopun läheisyys. Enemmänkin mielissä liikkui kysymys, mitä me olemme tehneet, että pääsemme näin mukaviin paikkoihin. No mutta, ettei homma menisi liian imeläksi niin, koska kerrankin olimme keskustassa ja lauantai-ilta niin pakkohan sitä oli lähteä etsimään karaokepaikka. No sellainen löytyi ja pääsimme laulamaan, mutta huomasimme kyllä, että olimme jo varsin mökkiytyneitä parissa viikossa eli takaisin Vihreään Taloon.

21.-22.7.

Riihimäen Vihreä talo oli sunnuntain esiintymis- ja majoituspaikkamme. Rautatieaseman kyljessä sijaitseva tunnelmallinen vanha puutalo henki kauttaaltaan hyvää energiaa – eikä vähiten todella sydämellisten ylläpitäjiensä takia. Saimme sunnuntaiaamuun sopivan pitkän aamun, jonka aikana kävimme polskimassa ja saunomassa myös Riihimäen hienossa maauimalassa. Klo 17 oli sitten Tarinatuokion aika. Vihreä talo täyttyi innokkaista lapsista ja esitys sujuikin mainiosti. Oli ilo lisätä oma keikkamme varmasti pitkään riviin hienoja keikkoja, joita talo on saanut kokea. Monet lapset innostuivat myös jäämään Vihreään taloon leikkimään esityksen jälkeen – ja me tietysti heidän mukanaan. Vietimme vielä toisen illan Riihimäellä – ja meitä tuli moikkaamaan Ollin koulukaveri Aku, joka sattui olemaan myös Riihimäen maisemissa.

Aamulla aikainen lähtö Nakkilaan ja Villilän kartanon idylliseen puutarhaan. Sää näytti oikulliselta, mikä oli jo kiertueellemme tuttua ja pohdimme pitkään, missä esiintyä. Kova tuuli ja viileä sää saivat meidät etsimään sisätiloja muun muassa paikalla sijaitsevasta elokuvastudion tilasta, mutta päätimme sittenkin pysyttäytyä ulkona – varsinkin kun löysimme mukavan nurmen, johon puun alle näyttämömme taas kasasimme. Luvassa oli Tarinatuokio ja työpaja sen jälkeen. Yleisömäärä ei ollut suuren suuri, mutta lapset olivat sitäkin innokkaampia. Lavalla nähtiin muun muassa tarkasti maitaan varjeleva Hämähäkkinoita. Työpajassa lapset pääsivät sitten itse kokeilemaan erilaisia improleikkejämme ja lopussa nähtiin myös hienoja kohtauksia, muun muassa hurjastelijan ja poliisin välillä. Lapset tuntuivat hyrisevän tyytyväisyyttä ja niin myös me. Saimme vielä hyvän ruoan kartanon Emman kammarin ylellisyydessä, joka vain voimisti tyytyväistä hyrinäämme. Pian hyrinä kuitenkin vaihtui auton moottorin hurinaksi, sillä vielä oli edessä ajo Raumalle ja majoittuminen paikalliseen kesähotelliin.

23.-24.7.
Rauma ja pitsiviikot! Illansuussa saavuimme kesäasuntolaan (opiskelijasoluun, jossa yövymme), jonne jäimme juttelemaan koko porukalla tyttöjen juttuja. Kiertueväsymys alkaa painaa, joten uni on vallannut huoneiston jo reippaasti ennen puolta yötä. Aamulla on aikainen herätys sillä esitys on jo klo10. Uutisten mukaan tänään alkaa helle! Simon keikan jälkeen aurinkoa ei olekaan paljon näkynyt ja seurue odottaa jo malttamattomana että saa pistää päälle ne viimeiset puhtaat vaatteet eli hellevaatteet.
Esitys on mitä hurmaavin. Lapsia on saapunut paikalle n.100kpl ja osallistumisintoa riitti. Tarinatuokion jälkeen Mari ja Rosa piti työpajan isommille lapsille ja Juhani, Malla ja Olli pienille. Työpajoissa oli niin hauskaa, että molemmat sessiot venähtivät yliajalle. Työpajat kuuluvat ehdottomasti omiin suosikkeihini! Eteishallissa meitä odotti aikaisemmin Teatteri Pensaassa mukana ollut Harri Huttunen sekä Suski, jotka johdattelivat meidät Rauman pitsiviikkojen aurinkoisimpaan ytimeen. Näin lähes kolmen viikon jälkeen viisi kiertolaista ovat tulleet jo niin tutuiksi toisilleen, että aivan ilolla tervehtii mahdollisuutta keskustella muidenkin kanssa väliin! Rauma on ihana tänään: pitsiä, merta, lapsia ja aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa!
Raumalta ajelemme hyvissä tunnelmissa kohti Tampereen Pispalaa Ollin kotiin Keltaiseen taloon, jossa vietämme vapaapäivän ja kokoustamme. Panu, viime kiertueelta, saapuu pitsalle ja nautimme illasta ja kokoustamme järvenranta maisemissa. Kuu on täysi ja jälleen yritämme päätellä mihin suuntaan kuu kasvaa ja kumpaan suuntaa vähenee. Pispalassa alkaa jo valjeta, että pian tämäkin reissu vetelee viimeisiään. Tunteita, tulevaisuuden näkymiä ja kaunis Suomen kesä! Korvissa soi Matti Johannes Koivun 80-luvun lapset.

25.-26.7.

Kirkas aamu valkeni Hauhon keskiaikaisen Härkälinnan ympärillä. Seurueemme kattoi tortillabrunssin vaatimattomasti linnan torniin, josta näkymät avautuivat viereiselle järvelle ja linnan takana nousevaan mystiikkaa sykkivään metsään. Tarvitsimme kuninkaan eväät, sillä luvassa oli sekä Tarinatuokio että Yleisön armoilla. Edessämme ei kuitenkaan ollut mahdoton tehtävä, sillä puitteemme olivat poikkeuksellisen komeat. Musta Härkälinnan varjo antoi yleisölle lempeän suojansa paahtavalta auringolta, jättäen luonnollisen esiintymisvalon näyttämölle, jota reunusti musta parimetrinen paaluaita.

Tarinatuokio räjähti käyntiin. Yleisö näki kuinka ihmisten toilailuihin kyllästynyt orava vaihtoi paikkaa metsurin kanssa palavassa metsässä. Tämän jälkeen kuultiin laulu siitä miten kannattaa seistä tässä maailmassa; yhdellä jalalla vai kädellä, vaiko ainoastaan tanssien? Tarinatuokion jälkeen pidimme 45 minuutin tauon, jonka aikana yleisön seasta löytyi Juhanin sukulaisia, ja Marin yllätysvierailulla olevia ystäviä.

Tämän jälkeen heittäydyimme Yleisön armoille, jossa Hammaslääkäri oli myöhässä töistä käytyään tulivuoressa, ja ruotsinopettajakandidaatti lauloi tiensä ammattiin popedan melodioiden siivittämänä. Yleisö ei päästänyt meitä lähtemään noin vain, vaan vaativat raikuvin aploodein encorea jonka me tietenkin annoimme heille.

Illalla astuimme lämmitettyyn saunaan, ja uimme järven keskelle katsomaan punertavaa auringonlaskua joka enteili kiertueemme kaunista loppua.

Seuraavana aamuna hyvästelimme meitä upeasti kestinneen isäntämme JAAKKO POUTUN, ja suuntasimme hopeisen Fordimme nokan kohti Tuusulaa, jossa meitä odotti kiertueemme viimeinen Yleisön armoilla-esitys Hyrylän suuren kaarevan uimahallin varjossa.

Paikalle ilmestyi silminnähden jo valmiiksi iloinen yleisö, joka otti meidät vastaan seisovin aplodein ennen esityksen varsinaista alkua. Riemu nousi yhä korkeammalle uimahallin kaarevan katon yli kun yleisö pääsi todistamaan neidon ensitapaamista tiukan anoppinsa kanssa. Tämän jälkeen palomies selitteli töistä myöhästymistään kokonaisen karhun syömisellä.

Lämpimän esityksen jälkeen lähdimme hyvin mielin kohti Läyliäistä, josta Rosa oli sopinut meille yöpaikan ystäviensä luona 1800-luvulla rakennetussa kartanossa. Isäntäpari otti meidät hymyillen vastaan ja lämmittivät meille yhdennentoista kiertueemme yhdennentoista saunan. Painuimme pehkuihin mahat täynnä tortilloja ja tacoja.

Loppukiertueen korvamadot: Mamba – Timanttien jäljillä, Finlanders – Oikeesti, Glen Hansard – Falling Slowly, Leevi & the Leavings – Kaukaisessa Satamassa, David Bowie – Ashes to Ashes, Irwin – Irma, J. Karjalainen – Espanja, James Taylor – Another Day, J. Karjalainen – Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään, PMMP – Kesäkaveri, PMMP – Matkalaulu.

P.S. Matka-Ipodimme paljastaa meidän kuunnelleen kiertueemme aikana yli viittäsataa eri kappaletta.