Teatteri Pensaan kesäkiertueen viimeinen osuus kulki Korsosta Tuusulaan. Emme uskoneet Kaisan varoitusta ja olimme varanneet matkaan puolitoista tuntia, vaikka siihen kului vartti. Tuusulaa koko maan lailla vaivanneessa kuumuudessa katselimme haikeina naamat kiinni uimahallin lasissa virkistävää uintimahdollisuutta. Epäonneksemme altaat olivat tyhjät.
Tuusulassa esitimme sekä Ahmatin että Yleisön armoilla. Olimme kaukaa viisaasti pystyttäneet Ahmatin lavasteet ja katsomon varjoon, mutta palatessamme jäätelönhakureissulta huomasimme, että auringolla ja maapallolla on sellainen suhde, että päivän mittaan varjo siirtyy. Siksi esitys tapahtui auringonpaisteessa.
Sen voi backstagelta kertoa, että ainakin Rosa, isäksi eli Super Marioksi naamioituneena, hikoili litroittain. Toivottavasti yleisö nautti. Katsojia oli saapunut paikalle paljon ja esitys tuntui istuvan Uudellemaalle hyvin. Yleisön joukossa oli myös teatterin jäsen ja edellisen kesän kiertueelta tuttu Olli Haataja.
Yleisön armoilla -esityksessä tunnelma oli leppeä ja auringon terävimmät säteetkin olivat hellittäneet. Jalavien varjossa nähtiin mm. teatterille uudenlainen tekniikka, jossa siamilainen kaksonen (Rosa ja Samu eli Jaakko Jaakkima) tuli hakemaan töitä (eli pääministerin virkaa) laulaen. Tuusula on yksi teatterin vakioesityspaikoista ja yleisö jo pitkälti tuttua. Oli ihanaa taas viettää kesäpäivää Tuusulassa!
Seuraavana päivänä suunnistimme kohti Paraisia, joka on taas yksi esimerkki siitä, kuinka erilaisia ja uskomattoman kauniita paikkoja Suomessa riittää. Esiinnyimme kotiseutumuseon pihassa ja teimme täsmälleen saman virheen kuin edellisenäkin päivänä. Pystytimme Ahmatin varjoon, mutta esiinnyimme täydessä auringon paisteessa. Esityksestä jäi mieleen, että harvoin saa leikkiä niin paljon yhdessä yleisön kanssa. Tuntui, että vuorovaikutus toimi hyvin. Paraisilla esitystä oli jälleen seuraamassa eräs teatterin jäsen Mari Pöllänen, joka on useana vuotena kiertänyt Pensaan joukoissa. Oli mukavaa nähdä tutut kasvot yleisössä.
Päivä oli pyörryttävän kuuma ja esitysten välillä tutustuessamme Paraisiin tuntui, kuin olisi hetkeksi päässyt ulkomaille. Esitysten välissä riitti aikaa sen verran, että kävimme syömässä, aivan liikaa, ihanassa ravintolassa pääraitilla ja ehdimme vielä antaa ruoan laskeutuakin kotiseutumuseon pihan varjoissa levähtäen. Liekö tämä ollut syy, että illan Yleisön armoilla -esitys oli yksi hauskimmista. Vaikka itse sanommekin, niin kuoron esittämä improvisoitu ”Pihlajanmarja ja kuu” -laulu voitaisiin empimättä lisätä klassikkokansanlaulujen joukkoon.
Illalla ajoimme vielä Turkuun, jossa yövyimme ryhmän vanhojen tuttujen Pauliina Savirannan ja Eralp Kahyaoglun vieraanvaraisessa huomassa. Ehdimmepä tutustua illan tullen pikaisesti kaupunkiin, kunnes uni vei auringon kuluttaman ryhmän.
Aamulla suuntasimme Nakkilaan, kohti viimeistä esitystä. Esiinnyimme Villilän kartanossa, jonka kupeessa sijaitsevat myös Timo Koivusalon studiot. Ahmatin jälkeen ehdimme jutella vahvasti eläytyneen yleisön kanssa. Tuntui, että saimme juuri sen palautteen mitä olimme toivoneetkin, mikä sopi viimeiseen esitykseen. Ahmatti tuntui naurattavan yleisöä ja Solmun jännityskin oli tarttunut.
Viimeinen ateria Villilän kartanon salissa oli juhlallinen. Olimme ainoat asiakkaat, saimme oman tarjoilijan ja ruoka oli fantastista. Tähän oli hyvä päättää villi ja hauska kiertue. Kiitos ikimuistoisesta kiertueesta kuuluu kaikille järjestäjätahoille ja ennen kaikkea ainutlaatuisille yleisöille!
Teatteri Pensas kiittää ja kumartaa.